Erikoinen revontulikausi takana. Syksyllä pilvet ei oikein meinanneet väistyä missään vaiheessa, vaan kevät onkin ollut sitten huomattavasti parempi. Työt on vähän haitanneet harrastuksia, eikä ihan kaikkia pilvettömiä öitä ole tullut vietettyä taivasalla. Kevään kolme viimeistä kuvausreissua oli aikamoisia ... Koronaa ei näemmä päässyt pakoon harrastuksissakaan. Kuvausreissujen ohessa olen koittanut bongata luonnon ilmiöitä Ursa:n bongaa100-haasteeseen. Puolet alkaa olemaan kasassa!
Kuvan koronakollaasi on 24.3. Sinetän laavulla kuvaamistani tulista.. Kasattu testimielessä Adoben Sparkilla. Olin jo autoa kohti siirtymässä, kun tämä hässäkkä iski päälle. Onneksi kamera oli vielä jalustalla siinä vaiheessa.
Olen kiltisti kuskannut kuvausvehkeitä eestaas Rovaniemen ja Oulun väliä koko kauden, mutta Oulussa ei juuri ole ollut kuvauskelejä. No mutta nyt sitten. Jotenkin olin jo ajatellut, että kausi on ohi ja on liian kirkasta, mutta 16.4. perjantai-iltana kuitenkin lähdin tsekkaamaan Jäälin monttujen meiningin. Revontuliennusteet oli hurjat, ja taivas pilvetön...
Ja olihan siellä meininkiä. Kirkkaat tulet tanssi sinisellä taivaalla kuun seurana. Oli mukava pitkästä aikaa tavata muitakin kuvaajia, vaikka alkuun meinasinkin säikähtää kun paikalla oli porukkaa.. Siinä me sitten ihmeteltiin ja kuvattiin. Itse olin paikalla puoli kahdestatoista puoli kahteen. Toiset vielä pidempään. Huhhuh. En ole aiemmin kokenut revontulien "disco"-vaihetta, eikä sitä oikein osaa edes kuvailla. Mutta semmonen siellä oli koronan lisäksi. Harmillisesti tuota ilmiötä ei saa oikein kuvattuakaan, sen verran nopeaa toiminta on taivaalla. Jokapuolella taivasta oli jotain ihmeteltävää, eikä tosiaan tienny mihin ois kameran suunnannut. Aijai!
Joo. Määhän kuvittelin, että tää ois ollu kauden mahtava räjähtävä päätös. Seuraavalle illalle luvattiin pilvistä. Vaan kuinkas kävikään? Ei pilven palastakaan taivaalla hämärän tullessa. :D En oikeastaan ois edes jaksanut, mutta kampesin itseni kuitenkin takaisin Jääliin samalla kuvauspaikalle.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että edellisen illan uudet tuttavuudetkin oli jälleen paikalla. Tai oikeastaan tulivat kohta jälkeeni paikalle. Itse onnistuin hajoittamaan heti ensalkuun kameran lankalaukaisimen, joten tovi jos toinenkin meni kameran asetusten kanssa räplätessä ja ihmetellessä ennenkuin pääsin asiaan. Reposet pääsi oikeastaan asiaan vasta pari tuntia myöhemmin. Siinä vaiheessa oli jo varpaat jäässä, ja molemmat akutkin jo pariin kertaan taskussa elvytetty. Yö venyi vielä tuntia pidemmäksi kuin edellinen, kun kukaan meistä ei malttanut lähteä pois ensimmäisenä - lopulta todettiin porukalla, että eiköhän tää ollu nyt tässä. Kello oli 2.30, ja kotiin vielä puolen tunnin ajo...
Lopputuloksena montamonta upeaa kuvaa ja hurja väsymys. Ja lopulta myös kaupasta uusi lankalaukaisin särkyneen tilalle. Kyllä tää kausi oli nyt tässä. Näihin kuviin on hyvä lopettaa ja siirtyä kohti kesän seikkailuja. Seuraavaksi voisin vaikka tutustua löytämääni filmikameraan tarkemmin...
Taivaanvahti:
