Kolme vuotta myöhemmin...

Taivas on edelleen lumoava. Tämä blogi on edelleen olemassa. Tässä on ollut vähän kaikenlaista. Niin kuin elämässä monesti. Blogi on vaan jäänyt muiden kiireiden takia. Valokuvaus ei ole unohtunut, päinvastoin. Yötaivaan ihanuuksien kuvaamisen lisäksi olen alkanut kuvaamaan muutakin. Ja sehän johti siihen, että ensin liityin Oulun kameraseuraan kesällä 2024, ja tämän vuoden kesällä hain ja pääsin Lappiaan Tornioon opiskelemaan ammattivalokuvaajaksi. Työn ohessa opiskelun pitäisi kestää pari vuotta. Kovin monipuoliselta ja mielenkiintoiselta on vaikuttanut opinnot tähän asti. Ja myöskin haastavalta. Paljon on vielä opittavaa ja harjoiteltavaa, ennen kuin osaan kuvata vaikkapa ihmisiä niin hyvin kuin pimeää taivasta... Tässä vaiheessa tuntui suorastaan välttämättömältä ottaa tämä blogi taas haltuun. Yötaivasta tulee ehkä nykyään kuvattua harvemmin kuin blogin alkuvuosina, mutta eihän sitä unohtaakaan voi.

Aurinko 26.12.2025

Tapaninpäivänä oli mukavan lämmin keli kuvata parvekkeelta aurinkoa ja kuuta. Aurinko on sen verran matalalla, että ilman väreily saa sen aika suttuiseksi. Ja lisäksi tuossa oli pieni pilviharso päällä, mutta kyllä siitä muutama pilkku erottuu. Kuun sirppi sensijaan oli varsin skarppina taivaalla.

Kuu 26.12.2025

Tässä kuluneen kolmen vuoden aikana olen mm. hommannut uuden kameran, Canonin peilikamerassa toki pysyn edelleen. Revontulia olen kuvannut sen minkä Rovaniemen pilvisyydeltä pystyy, ja tietenkin näitä möllysköitä. En ala tänne nyt paikkaamaan hiljaista kautta. Taivaanvahti-palvelusta löytyy kuitenkin kaikki kuvaamani (yö)taivaan havainnot. Tuosta linkistä löytyy:

https://www.taivaanvahti.fi/observations/browse/pics/6721111/observation_id/desc/0/20

Noh, jos yksi erityisen hieno yökuva kuitenkin. Ja sehän oli tietenkin Kulkuri yössä; pyrstötähti Tsuchinshan-ATLAS 15.10.2024 Nallikarin majakan yllä.

Tämä kuva sijottui seitsemänneksi Kameraseuran vuoden 2024 kuvakilpailussa, ja päätyi Kalevaan lukijan kuvaksi. Ja onhan se kyllä hieno, vaikka itse sanonkin. Oli jännää odottaa rannalla taivaan pimenemistä. Ja ai että sitä tunnetta, kun kamera ensimmäisen kerran löysi komeetan. Silmin se erottui juuri ja juuri, kun tiesi mistä katsoa.

Toivottavasti vuosi 2026 tuo mukanaan paljon kuvauksellisia asioita! Ja toivottavasti ehdin jotain välillä tännekin jakamaan.