Edelleen taivas näytti kirkkaalta, joten ei se auttanut kun pakata kamat ja hypätä autoon. Toiveissa oli, että reposet jaksaisivat vielä näyttäytyä kolmantena iltana putkeen. Ajelin jälleen Sinetän laavulle, koska se vaan on jotenkin mahtava paikka. Siellä on pimeää ja täysin avoin näkymä pohjoiseen. Ja varsinkin nyt, kun tietä ei ole aurattu perille asti, siellä on myös taatusti rauhallista.
Ihan yksin en saanut sentään olla, pari ihmistä oli saapunut paikalle ennen minua, ja myöhemmin kaverini liittyi myös seuraan. Yksin olisin varmaan jo luovuttanut tunnin kyttäilyn jälkeen, mutta niin vaan laavulla vierähti höpöttäessä ja välillä nuotiolla lämmitellessä reippaasti yli kaksi tuntia, ja koko ajan ohuen pilviverhon takana olla-möllöttänyt hento revontulikaarikin lopulta käväisi hetken aikaa hereillä ja oli ihan silmin nähtävissäkin. Kamera bongasi viherryksen jo ensimmäisestä kuvasta lähtien...
Odotellessa illan näytöstä tuli leikittyä vähän kameralla. Kokeilin hyvin pitkiä valotuksia. Lopputuloksena oli aika veikeitä väriyhdistelmiä. Vastarannan valosaaste, pilvet, revontulet ja linnunrata muodostivat yhdessä epätodellisia sävyjä. Tämän yhden kuvan kanssa jatkoin kokeilua vielä Lightroomissakin, aikamoinen ufojen laskeutumiskuva siitä sitten tulikin. :D https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/89207
