Varhain maanantaiaamuna kuu pimeni täydellisesti. Kieltämättä oli aika pimeä olo itselläkin, kun kello soi kuudelta ja singahdin miltei suoraan sängystä kaikki mahdolliset vaatteet päällä 29 asteen pakkaseen kameran kanssa. Olin valinnut kuvauspaikaksi Nallikarin, sillä se oli mukavan lähellä, ja näkymää läntiseen horisonttiin oli riittävästi. Päätin jo etukäteen, etten yritäkään koko näytelmää kuvata pakkasen takia vaan tähtäsin paikalle syvimmän pimennyksen aikaan, ja lopulta tarkenin olla pihalla puolisentoista tuntia. Tuossa ajassa varjo alkoi jo väistyä kuun päältä ja levenevä sirppi tuli esiin. Tuliterä akku kesti miltei koko tuon ajan, ja yllättävän hyvin sitä kesti itsekin, vaikka varpaat alkoi hyytyä aikalailla 10 minuutin jälkeen... Ensimmäisen onnistuneen kuvan sain otettua 7.14 ja viimeiset kuvat vielä parkkipaikalta lähtiessä 8.15 aikoihin. Oli kyllä aika voittaja olo, kun sain itseni kammettua pakkaseen. Ei näitä pimennyksiä kuitenkaan yhtenään ole, ja on se vaan aina todella pysäyttävä kokemus. Lisää kuvia galleriassa.