Syksyn revontulikausi on lähtenyt käyntiin räväkästi. Taivas on tarjonnut ilotulitusta useampana iltana peräkkäin, ainakin mitä on uskominen seuraamieni kuvaajien some-päivityksiin. Oma kauden alku on ollut vähän nihkeää. Tänä syksynä päivätyön ja yöharrastamisen yhdistäminen ei tunnu onnistuvan sitten millään. Noh, jospa tämä väsymys olisi vaan hetkellinen ohimenevä häiriö ja jaksaisin taas lähiaikoina jatkaa yökuvaamista. Onneksi pimeys tulee päivä päivältä aikaisemmin... Kaksi kuvausreissua sain tehtyä elo-syyskuun vaihteessa Sinetän laavulle. Nyt lopulta sain tän blogikirjoituksen aikaiseksi.
Elokuun viimeisenä iltana olin aivan sumussa. :D Reposnäytös alkoi aikaisemmin kuin mitä osasin odottaa, joten paras show oli jo meneillään kun ajelin Sinettään. Jos olisin tän joesta nousevan sumun arvannu, olisin pysähtynyt johonkin matkan varrelle kuvaamaan. Noh, enpähän arvannu, ja perille päästyäni tajusin, että nyt on kuvattava just tässä jos meinaan ehtiä nämä tulet ikuistamaan. Heh. Vartin verran varmaan ehdin kuvata, kunnes sumu kävi niin sakeaksi, etten nähny enää mitään. Sepä siitä sitten, mutta lähtihän se kausi noinkin käyntiin. Aika hauskoja ja jollain lailla taiteellisia nämä sumukuvat.
Pari päivää myöhemmin palasin rohkeasti samalle paikalle. Ihan vaan, koska tää on niin kaunis ja rauhallinen paikka kuvata revontulia. Kuu valaisi mukavasti maisemaa ja sumu pysyi hyvin maltillisena. Viimeisessä kuvassa on myös Mars ja Seulaset heijastuksiensa kanssa.
Aurinko taitaa olla jälleen aktivoitumassa hiljaiselon jälkeen, ja revontulia lienee luvassa enemmän kuin muutamana edellisenä vuonna. Toivotaan kirkkaita öitä! Havainnot Taivaanvahdissa:
Comments