Revontuliahan minä lähdin kyttäämään, kun ennusteet näytti lupaavilta ja taivas kirkkaalta, mutta orastava flunssa pakotti kotiin ennenkuin näytös alkoi... No. Aikani kuluksi kuvasin täysikuun valossa vähän maisemakuvia. Tämä nimenomainen pala taivasta, jossa näkyy keskellä Orion, siitä yläviistoon Härkä ja Seulaset, on mielestäni kaunein tähtimaisema mitä on. Oikeastaan harmittaa vaan, että puut eivät olleet enää niin lumisia kuin vaikkapa viikko sitten. Nojuu. Toki harmittaa, etten pystynyt olemaan pihalla pidempään, kun tätä kirjoittaessani on revontulet ilmestyneet taivaalle. Ainakin mikäli internettiin on uskominen.
Toisaalta oli myös hyvä käydä tsekkaamassa lumitilanne viime talvilta tutulla kuvauspaikalla Kroopinpalossa. Lunta oli. :D Ja oli ihana olla pitkästä aikaa tähtitaivaan alla vain omien ajatusten kanssa.